Manun kotisivut - Matka Riigaan

Matkakertomus keväisestä Riian matkasta 2004






Päätimme lähteä mukaan Puruvesi-lehden järjestämälle lukijamatkalle Latviaan, Riikaan 25.-28.3.2004. Matkan edullinen hinta houkutteli, samoin kuin "Baltian Pariisiksikin" kutsutun kaupungin arkkitehtuuri hienoine jugend-taloineen. Matkaesitteitä tuli selailtua innokkaasti ennen matkaa. Pakkasimme mukaan kaksi kertakäyttökameraa, koska pelkäsimme mahdollisia taskuvarkaita. Näin jälkeen päin harmittaa kuvien heikohko laatu; olisi ehkä pitänyt ottaa kunnon japanilainen valokuvausaparaatti mukaan.

Lähtö matkalle tapahtui pilvisenä torstaipäivänä, 25.3. klo 12:40 Kesälahden Pivangalta. Linja-auton kuljettaja toivotti meidät tervetulleiksi kyytiin. Näin matkamme saattoi alkaa.



VÄLI

Poimimme lisää matkustajia kyytiin Punkaharjulta, Savonlinnasta ja vielä yhden Lahdestakin. Pysähdyimme juomaan kahvia Kuortin ABC-asemalle, mikä osoittautui siistiksi mutta kalliiksi paikaksi. Helsinkiin saavuimme hyvissä ajoin ennen laivamme, Viking Linen Rosellan lähtöä. Terminaalissa tapasimme Heinin enon, Paavo Nousiaisen, joka otti meistä kuvan ja toivotti hyvää matkaa.



VÄLI

Rosella on vuonna 1980 valmistunut, melko sokkeloinen paatti, joka - parhaat päivänsä jo nähneenä - kuljettaa matkalaisia Helsingin ja Tallinnan välillä. Laiva lähti Helsingistä illalla klo 21, saapui Tallinnaan keskiyöllä, mutta laivasta sai poistua vasta aamulla. Näin ollen nukuimme Rosellan pikkuruisessa kahden hengen hytissä virkistävät kuuden tunnin yöunet. Aamulla unisilta näyttäneet matkalaiset hajaantuivat Tallinnan terminaalista omille teilleen. Me Puruveden lukijamatkalaiset huristelimme lyhyehkön matkan aina hotelli Metropoliin asti, missä nautimme aamupalaa. Jono aamiaiselle venyi melko pitkäksi, sillä ravintolaa ei selvästikään oltu mitoitettu näin suurelle joukolle, kahdelle linja-autolastilliselle. Joka tapauksessa aamiainen oli maukasta.



VÄLI



VÄLI

Tallinnasta matkamme jatkui etelää kohti. Maisema oli tasaista ja tie suoraa ja hyväkuntoista, olimmehan Via Balticalla. Peltoaukeiden lomassa näimme mäntymetsiä, maatiloja sekä haikaranpesiä tolppien päässä. Itse haikaroita emme yrityksistämme huolimatta bonganneet. Ennen Latvian rajalle saapumista pysähdyimme jaloittelemaan Tallinnan ja Pärnun välillä sijaitsevalla huoltoasemalla Halingassa. Matkalla kiertelimme linja-autollamme myös kuuluisassa kylpyläkaupunki Pärnussa, kuskin esitellessä tärkeimpiä nähtävyyksiä. Hänen rautaisesta asiantuntemuksestaan voi päätellä, että hän on kuljettanut matkalaisia kylpylöihin kerran jos toisenkin. Vasemmalla olevassa kuvassa taustalla näkyvä linja-auto on retkemme toinen bussi matkalla pysähdyspaikalle.



VÄLI



VÄLI

Tie muuttui huonommaksi lähestyessämme Latviaa. Pitkän ja puuduttavan linja-autossa istumisen jälkeen saavuimme Ainazi-Iklan rajanylityspaikalle, missä passimme tultiin keräämään tarkastusta sekä leimaamista varten. Pääsimme sutjakasti jatkamaan matkaa, sillä jonoa ei ollut. (Alla on linja-auton ikkunasta salaa otettu kuva Ainazi-Iklan rajanylityspaikalta, Latvian puolelta.)



VÄLI



VÄLI

Latvian puolelle tultaessa maisema jatkui edelleen tasaisena. Mukaan kuvioihin tulivat tammipuut (Latvian kansallispuu) sekä Riianlahti, joka vilahteli ikkunasta aina ajoittain. Riianlahdelta puhaltavat tuulet olivat taivuttaneet mäntyjä huomattavasti itään päin. Ajoimme mm. Saulkrastin sekä muiden matkan varrelle jääneiden kylien läpi. Pysähdyimme valokuvaamaan kaunista Riianlahden hiekkarantaa. Harmi vain, että oli maaliskuu, eikä rannalla olisi tarjennut tepastella bikineissä. Eräs ystävällinen matkatoverimme tarjoutui ottamaan meistä kuvan rannalla.

Saavuimme parin tunnin kuluttua Riikaan, Latvian pääkaupunkiin, joka on vuonna 1201 Daugava-joen (Väinäjoki) suulle perustettu hansakaupunki. Sen perustajana pidetään saksalaista piispa Albertia. Hänen mukaansa on nimetty mm. Alberta iela = Albertinkatu, jonka varrella mielestämme upeimmat jugend-tyyliset talot sijaitsevat. Tässä, lähes miljoonakaupungissa, on nykyään noin 800 000 asukasta, joista noin puolet puhuu äidinkielenään venäjää ja puolet latviaa. Heini pääsi siis harjoittamaan kielitaitoaan todenteolla. Majoituimme Reval Hotel Latvijaan. Hotelli on viimeisen päälle remontoitu vuonna 2001 ja sen johtaja on suomalainen. Huoneemme sijaitsi 12. kerroksessa ja sen ikkunasta näkyi vanhakaupunki sekä läheinen puisto.



VÄLI



VÄLI

Asetuttuamme taloksi, lähdimme -karttaan tukeutuen- tutustumaan UNESCO:n suojelukohteeseen, vanhaankaupunkiin. Oli perjantai-ilta, joten valokuvausta emme juuri harrastaneet. Kaupunki oli täynnä viikonloppua juhlivia, tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä, jotka mm. luistelivat eräälle torille pystytetyllä tekojääkaukalolla. Vaikka väkeä oli sankoin joukoin liikkeellä, niin tunsimme olomme turvalliseksi, tosin palasimme hotellille jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Kiertelimme Stockmannilla, sekä muissa kauppaliikkeissä, jotka olivat auki. Stockmannilla käynti oli aikamoista ajanhukkaa, sillä suomalaisia tuotteita voi ostaa kotimaassakin. Stockmannin tavaratalo ei sopinut Riian miljööseen visuaalisestikaan, vaan isona betonilaatikkona pisti silmään ikävästi jo kaukaa. Latvian hintatason totesimme yleisesti olevan sama kuin Suomessa. Yksi Latvian lati vastaa kymmentä Suomen "mummonmarkkaa".



VÄLI



VÄLI

Tuo hieman hämäräksi jäänyt kuva esittää "Kissataloa", joka on kaunis jugendtalo Riian vanhassa kaupungissa. Sen tornin huipussa tasapainoilee kissa. Talon rakennutti varakas latvialainen kauppias, jota ei ollut hyväksytty Suuren killan jäseneksi, ja tästä kostoksi hän sijoitti talonsa katolle kollikissan, joka pyllisti kohti Suuren killan taloa. Pystyn hännän voi nähdä silhuettikuvassamme, josta paljoa muuta ei ikävä kyllä erotu. Kerrotaan, että kauppias käänsi kissansa vasta oikeuden päätöksen jälkeen.

Lauantaiaamuna suuntasimme ensimmäiseksi aamiaiselle, joka noudettiin antimista notkuvasta buffet-pöydästä. Pöydät oli koristeltu tuorein tulppaanein, jotka ovat muuten Heinin lempikukkia. Paikalle ilmestyneet suomalaiset tuulipukuveikot olivat eksyneen näköisiä hotellimme hienostuneessa ympäristössä. Aamiaisen jälkeen meillä olikin jo kiire yhdeksältä lähtevälle kiertoajelulle. Kolme tuntia kestänyt kiertoajelu oli hintansa (9 €) arvoinen. Oppaamme oli latvialainen nuorimies, joka puhui kaikkiaan seitsemää kieltä, suomeakin erinomaisesti. Hän kertoi omaksuneensa suomen kielen, kaikkine taivutusmuotoineen, kolmessa kuukaudessa, mikä kirvoitti raikuvat suosionosoitukset bussissamme. Kiertelimme aluksi bussilla kaupungin merkittävimmillä kaduilla ja tutustuimme pikaisesti Daugava-joen toisella rannalla sijaitsevaan Riian televisiotorniin, jolla on korkeutta 369 metriä. Se on maailman neljänneksi korkein televisiotorni. Sumuisessa säässä siitä näkyi vain puolet. Tämän jälkeen tutustuimme vanhaankaupunkiin kävellen, oppaan kertoessa samalla mielenkiintoisia tietoja nähtävyyksien historiasta ja kaupungin nykypäivästä. Vanhankaupungin kävelykierroksen yllättävin anti oli törmääminen Manun vanhaan tuttuun, oman kylän poikaan Paavo Pulkkiseen. Paavo oli ainejärjestömatkalla Liettuaan. Matkallaan kyseinen seurue oli poikennut Riian vanhaankaupunkiin kiertokävelylle. Tilanteen teki erikoiseksi se, että saman kylän pojat törmäsivät aivan sattumalta toisiinsa, samassa kadunkulmassa, lähes tuhannen kilometrin päässä kotoa.

Riian tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat (tv-tornin lisäksi) uruistaan kuulu Tuomiokirkko, Pietarinkirkko, "Kolme veljestä" (taloryhmä), Mustapäiden talo, presidentin palatsi eli Riian linna, Ruotsalaisten portti, Johanneksenkirkko, Vapaudenpatsas, Ruutitorni sekä Suuren ja Pienen killan talot. Seuraavassa on aikajärjestyksessä filmille tallentuneita otoksia Riian keskustasta. Oli vaikeaa valita, mitä kuvata, koska nähtävää oli niin paljon.



VÄLI



VÄLI



VÄLI



VÄLI



VÄLI



VÄLI

Siinä olivat opastetun kiertoajelun/kävelyn aikana napatut kuvat. Jatkoimme kaupunkiin tutustumista tämän jälkeen omin nokkinemme ja suuntasimme kauppatorille hieromaan kauppoja paikallisten torimummojen kanssa, halusimmehan viedä kotiin aitoja latvialaisia tuliaisia. Maatuskan näköiseltä torimyyjältä ostimme maalatun koristekapustan sekä meripihkalla koristellun Riika-taulun. Piraattituotteita oli sangen edullisestikin tarjolla, mutta emme sortuneet niihin. Astuimme pian sisään viereisiin kauppahalleihin, joita myös zeppeliinihalleiksi kutsutaan. Kyseiset hallit on alunperin rakennettu zeppeliinien varikoksi ensimmäisen maailmansodan aikana. Ensimmäisessä hallissa tuoksui tyrmäävästi kala, olihan se tämän hallin ainoa myyntiartikkeli. Toiset hallit oli jaettu mm. lihaa, vihanneksia, maitoa/juustotuotteita sekä sekalaisia elintarvikkeita sisältäviksi. Viimeksi mainitusta hallista ostimme neljä maukasta ja halpaa sämpylää, 4 santiimia/kpl (40 penniä).



VÄLI

Seuraavaksi lähdimme seikkailemaan takaisin keskustaan. Tällä kertaa suunnistaminen oli jo paljon helpompaa, Vanhankaupungin sokkeloisuudesta huolimatta. Pysähdyspaikkoinamme matkalla hotellille olivat kuuluisa Origo -kauppakeskus ja pari pikkuputiikkia. Origosta ostimme meripihkaranneketjun ja tulitikkulaatikon kokoisen hiotun meripihkapalan sekä kaksi Riika-savitaulua. Sakta-nimisestä liikkeestä ostimme kaksi kansallispukuista nukkea ja pari postikorttia. Sakta on muuten viimeisiä Riian kauppoja jossa asioidaan vanhalla neuvostotyylillä, eli ensin valitaan haluttu tuote, mennään kuitin kanssa kassalle maksamaan ostos ja allekirjoitettua kuittia vastaan saadaan lopulta tavara hyllystä.



VÄLI



VÄLI

Seuraavat kuvat ovat näkymiä hotellimme 26. kerroksesta. Nousu korkeuksiin tapahtui todella nopealla näköalahissillä, hieman huimasi katsoessa alas. Maisemat olivat upeat, olihan sää kirkas. Kuvista voi löytää jopa televisiotorninkin.



VÄLI



VÄLI

Albertankadulla kuvasimme Riian upeimpia jugend-taloja, joista monet olivat suurlähetystöjen rakennuksia.



VÄLI



VÄLI

Albertankadun päähän kuljettuamme suuntasimme keväisen puiston halki kohti Daugava-joen rantaa. Löysimme Statoil-huoltoaseman, jolta ostimme pullollisen Fantaa sekä kaksi levyä Laima Lukss -suklaata, sitä kehuttua latvialaista. Huoltamolta kävelimme presidentinlinnan ohi. Satuimme parahiksi todistamaan vahdinvaihtoa.



VÄLI



VÄLI

Heini halusi kovasti nähdä "Ruotsalaisten portin", joten kävelimme vanhankaupungin muuria mukaellen Torna-ielaa, kunnes löysimme paikan. Koristeellinen Ruotsalaisportti on vuonna 1698 puhkaistu kaupungin puolustusmuuriin. Kirjoitettuamme ja postitettuamme postikortit sukulaisille ja ystäville, meillä oli jo nälkä, joten menimme McDonaldsille tilaamaan hampurilaisaterian. Opiskelijabudjettiimme mainiosti soveltunut eväs osoittautui muuten hyväksi valinnaksi, vaikka ranskalaisissa perunoissamme oli aivan liikaa suolaa ja kassaneiti puhui haasteellisen nopeaa venäjää. Tällä välin muut Puruveden lukijamatkalaiset olivat käyneet ruokailemassa Lidossa, paikallisessa kulinaristien paratiisissa. Jälkiruokiakin oli kuulemma ollut sataa eri sorttia. Ainoa haitta oli ollut se, että ravintola oli tupaten täynnä, osan joutuessa ruokailemaan seisaaltaan.



VÄLI



VÄLI

Paluumatkalle lähdimme sunnuntaiaamuna. Lähtö oli aikainen, oltiinhan siirrytty kesäaikaan. Paluumatkalla emme enää valokuvanneet, koska filmi oli loppu. Meille jäi mukavasti kaksi tuntia aikaa seikkailla iltapäivällä Tallinnan vanhassakaupungissa, missä Heini osti jääkaapin oveen kiinnitettävän magneetin, täytyihän meidän päästä eroon kahvilassa vaihtorahoina saamistamme Eestin kruunuista. Teimme ostoksia myös Tallinnan satamassa sijaitsevassa Sadamarketissa, josta mukaan tarttui lisää nukkeja, kaksi kirjailtua pellavaliinaa, sekä koristeellinen voiveitsi. Laivamme (Ms Rosellan) lähtö viivästyi puoli tuntia, koska laiva oli aivan liian täyteen buukattu. Matkustajia lojui pitkin käytäviä; jopa rapuissa oli ahdasta pujotella portailla istuvien ihmisten takia. Alkumatkasta meilläkin oli vain kansipaikat, kunnes eräs Puruveden lukijamatkalla myös ollut pariskunta tarjosi meille mahdollisuutta tulla matkaseuraksi heidän hyttiinsä. Heini havaitsi, että laivan Tax Free-kaupassa Iittalan Kivi-lyhtyjen hinnat olivat edulliset, joten niitäkin tuli hankittua kotiinviemisiksi. Manu osti 400 grammaa sveitsiläistä suklaata. Helsinkiin saavuimme myöhään sunnuntai-iltana, minkä jälkeen edessä oli vielä unettava linja-automatka Kesälahdelle. Uskokaa tai älkää, mutta olimme aamulla "pirteinä" Joensuussa ja menimme kouluun aivan tavallisesti kello kahdeksaksi!



Latviaan liittyviä linkkejä:

Riga This Week
Riian kaupunki
Linkin takaa löytyy mm. nettikamera Riian keskustasta
Latvia-instituutti
Englanninkielinen opas Riikaan matkaaville

Takaisin