Manun kotisivut - Syysretki 2009

Syysretki 2009






Viikonloppuisin jos sää sallii, on minulla tapana nauttia luonnosta pyörän päällä. Yleensä retkeni vievät Joensuusta Mattisenlahden kautta Liperiin, mutta toisinaan eksyn hieman kauemmaksi. Niin kävi tänäkin viikonloppuna. Näppäilin kamerakännykälläni harvoilta taukopaikoiltani suttuisia kuvia syksyisen retkikertomukseni höysteeksi.



Tavanomaisesti kääntyisin tästä risteyksestä Liperiin, mutta nyt veikin Rääkkylä voiton. Tiet ovat hyväkuntoisia, mutta harvoin tasaisia, joten pitkine nousuineen reitti on väsyneen polkijan rääkkäystä.

Puromäellä minut ohitti uudehkolla Nishikillä vasenta (!) reunaa vauhdikkaasti polkenut nainen. Tiukassa vasemman kaarteessa meitä vastaan tuli avolavapakettiauto, joka väisti naisen ja minut renkaat valittaen. Olisi hyvä, jos kaikki noudattaisivat yhteisiä liikennesääntöjä. Toisaalta alueella liikkuu usein Venäjän kilvissä olevia autoja, joten nainen on hyvinkin voinut olla esimerkiksi Venäjältä saapunut mökkeilijä.



Arvinsalmen lossia odotellessa olisi ollut kiva natustella jäätelö, mutta kioski oli jo kiinni. Niinpä jouduin tyytymään kreatiinimustaherukkamehuun. Voi olla lumevaikutusta, mutta aivan kuin kreatiinilisä juomassa nopeuttaisi palautumista. Kiitos vielä kerran lisäravinnepurkin lahjoittajalle!



Jätimme nyt Liperin ja autolautta alkoi miehekkäästi puskea kohti Rääkkylän rantaa.



En ollut yksin, eikä lautta olisi eväänsä liikauttanutkaan vielä yhdestä polkijasta.



Matkakertomuksiamme lukeneet tietävät laituriin laskun kuvaamisen olevan oleellinen osa vesimatkaa!



Seuraavan tauon pidin jo kymmenen kilometrin päässä, Kivisalmen sillalla. Sillan juuressa on mainio leirintäalue vessoineen. Nyt ainoa "leiriytynyt" oli Pyhäselän suulle tukkilauttoineen pysähtynyt hinuri. Tiedä häntä, miksi juuri siihen matka oli topannut... Kenties kovalla vastatuulella oli osuutensa asiassa.



Sillalta vähän matkaa edettyäni näin kurkiparin poikasineen ruokailemassa jo puidulla sängellä. Muutenkin alkoi jo olla syksyä ilmassa.

Kreamehu oli jo loppunut noustessani Rääkkylän kirkonkylälle. S-marketista evääksi tarttui Valion maitorahka, suklaapatukka, pari suklaavanukasta ja litra appelsiinimehua.



Matka Rääkkylästä Hammaslahteen sujui nopeasti myötätuulen avittamana. Osaltaan lisävauhtia antoi myös Rääkkylän kaupalta saamani säätiedotus: illaksi on luvattu sadetta. Kello oli jo puoli kolme, eivätkä pilvet kulje aikataulun mukaan!



Pysähdyin vain venyttelemään yhden pitkän ylämäen puolivälissä olevalle linja-autonodotuskatoksen penkille. Paikalle sattui vanha mies, joka kertoi nuorempana retkipyöräilleensä Helsingissä ahkerasti.
Hammaslahtea lähestyttäessä mäet ovat uuvuttavan pitkiä. Vaihteita tulee vaihtaa oikein vauhdin ylläpitämiseksi; alamäessä nopea kiihdytys, jonka jälkeen ylläpidetään kovaa polkutempoa aina mäen laelle asti. Kahdeksan-vaihteisessa Shimanon takanavassa on mielestäni liian pitkä kuutonen, tai sitten liian lyhyt viitonen. Tuo vaihtokohta hieman sekoittaa tempoa, mutta kokonaisuutena vaihdenapa ajatuksennopeine vaihtoineen peittoaa ketjuvaihteen kaikessa muussa paitsi energiatehokkuudessa ja ketjunkiristyksessä.



Hammaslahden S-marketista ostin tarjousmaitorahkan, suklaapatukan, sekä Jacky -kaakaovanukkaan. Kaakaoherkku toi mieleen Heinin, joka toi näitä makupaloja Tikkamäelle sänkyni viereen, kun en itse edes kyennyt lusikoimaan vanukasta suuhuni.

En sittenkään kastunut huolimatta uhkaavasti nousseista pilvistä, mutta paria kilometriä ennen kotia koin pienen takaiskun; nousin Arvid Kukkosen muistomerkin paikkeilla olevaa mäkeä putkelta, jolloin vasen jalkani lipsahti polkimelta maahan. Tämä tietenkin johti myös oikean jalan tyhjän polkaisuun, ja siltä istumalta sain tuntea mitä on "tehdä lenkkiä ilman penkkiä", kun Helkaman melko terävä vaakaputki tunkeutui pakaroideni väliin.

Tein tuskasta ulvoen onnistuneen hätäpysähdyksen, eihän vauhtiakaan ollut kuin noin 10 km/h. Vasen nilkka oli osuessaan maahan nyrjähtänyt aika pahoin, eikä kantanut hetkeen painoa. Pyörässäni on jälkeenpäin hankitut "flättimalliset" alumiiniset Redline -merkkiset polkimet. Pedali on tehty muotoilun ehdoilla virtaviivaiseksi, jolloin se kääntyy poljettaessa alta pois kun kampea alas painaessaan työntää myös eteenpäin. Valmistaja vielä kehuu "täydellistä jalan sijoittumista"! :D
Redline


Tuli sitten sattuneesta syystä pidettyä vielä yksi tauko. Mutustelin viimeisen suklaapatukan, jolla sain pidettyä matkalla syömäni eväät sisälläni. Oikealla jalalla polkien linkutin väsyneenä mutta onnellisena kotiin. Matkaa tuli mittariin 120 km, tehollista polkuaikaa kului viisi ja puoli tuntia, sekä huippunopeudeksi tuli - vaikka en sitä erikseen tavoitellutkaan - 50 km/h; tämä kuvastakoon taipaleen mäkisyyttä!

Alla Eniron kartan avulla käpeltämäni linkki summittaiseen reittikarttaan:
Kartta


Takaisin