Manun kotisivut - Seikkailu Amsterdamissa

Seikkailu Hollannin Amsterdamissa jouluna 2004






Matkan suunnittelu alkoi, kun Heini sai ikimuistoista sähköpostia eräänä elokuun päivänä matkatoimisto STA-Travelista: "Olet voittanut nettisivuillamme järjestetyssä kilpailussa lennot Amsterdamiin kahdelle Blue 1:lla. Palkinto on käytettävä maaliskuun 2005 loppuun mennessä."

Varasimme matkan joululomaksi, koska vain silloin meillä oli sopivasti aikaa. Ennen kuin teimme hotellivarauksen, vertailimme netissä eri majoitusvaihtoehtoja ja tutustuimme perusteellisesti kirjaston matkaopaskirjoihin. Päädyimme valinnassamme edes suhteellisen edulliseen keskustahotelliin, Amstel Boteliin. Kyseessä on entinen laiva, joka on muutettu hotellikäyttöön ja ankkuroitu pysyvästi Amsterdamin keskusrautatieaseman liepeille. Arpavoittoon sisältyivät siis pelkät suorat lentomatkat Helsingistä Amsterdamiin ja takaisin, joten jouduimme maksamaan majoituksen itse. Päätimme viipyä Amsterdamissa kaksi yötä, koska enempään ei olisi ollut varaa.

Seikkailumme alkoi Saaren Akonpohjasta, josta hyppäsimme bussin kyytiin maanantaina 20.12.2004 aamuyöllä kello 0.20. Express Bus kuljetti meidät tasaisen varmasti aina Östersundomiin asti, jossa vaihdoimme lentokentälle menevään bussiin varhain maanantaiaamuna. Tämä kyyti vei meidät suoraan Helsinki-Vantaan lentokentän ulkomaan terminaaliin asti, jonne saavuimme jo ennen aamuseitsemää. Näin meille jäi runsaasti odotteluaikaa lentokentällä ennen lentomme lähtöä, joka tapahtui klo 11.35.

VÄLI



Menolennolla tarjoiltiin kanasalaattia, teetä, mehua, sämpylää ja jouluinen pipari. Lennolla oli lähes pilvetön sää, joten ihailimme kymmenen kilometrin korkeudesta Ruotsin Linköpingin ja Tanskan alavia ja lumettomia maisemia. Hollannin yllä lentäessämme ja alkaessamme laskeutua kohti Schipholin lentokenttää näimme padon, jonka päällä kulkevaa tietä etenivät autot kuin pienet muurahaiset. Manu ei ollut lentänyt aiemmin, joten 2,5 tuntia kestänyt lento oli siinäkin suhteessa elämys.

Saavuimme Amsterdam Schipholin valtavalle lentoasemalle, jonka päästä päähän kävelyyn kuluu ainakin 38 minuuttia (lähde: AirportCity Guide). Lentoasemalla ostimme postikortteja sekä Hollanti-seinäkalenterin vuodelle 2005. Olimme suunnitelleet ajankäyttömme tehokkaasti, joten suuntasimme kohti junalippuautomaattia. Valitettavasti lippuautomaatin opastustekstit olivat vain hollannin kielellä, josta emme ymmärtäneet puoliakaan. Junaliput piti siis ostaa palvelutiskiltä englanniksi, jossa se oli hieman kalliimpaa kuin automaatista ostettuna. Liput ostettuamme tiemme kulki maan alla sijaitseville junalaitureille, jossa saimme ensikosketuksen Amsterdamin paikallisväestöön. Silmiemme edessä avautui värien koko kirjo, jossa valkea väri tuntui olevan vähemmistönä. Hyppäsimme tiivistunnelmaisen paikallisjunan kyytiin ja 18 minuutin kuluttua löysimme itsemme Amsterdamin elämää kuhisevalta keskusrautatieasemalta.



VÄLI



VÄLI

Hotellimme, Amstel Botel, sijaitsi kahden minuutin kävelymatkan päässä keskusrautatieasemasta, joten ulkoilmaan päästyämme hotellimme näkyikin jo suoraan edessämme. Kirjauduimme sisään hotelliin, veimme laukut huoneeseemme ja laitoimme kaiken vähänkin arvokkaamman omaisuuden hotellihuoneemme turvasäilöön. Hotellihuoneen ikkunoista näkyi vilkasliikenteinen junarata, rakennustyömaa sekä "Sea Palace", Euroopan ensimmäinen kelluva kiinalaisravintola (Amsterdamissa asuu enemmän kiinalaisia kuin missään muussa Euroopan kaupungissa). Kirjoitimme Suomeen lähetettävät kortit ja lähdimme välittömästi seikkailemaan Amsterdamin keskustaan, jossa taivas oli lähes pilvetön eikä lunta ollut lainkaan. Lämpöasteitakin oli lähes kymmenen.

VÄLI



VÄLI

Ensimmäisenä iltanamme Amsterdamissa vaelsimme kaupungilla vailla suurempaa päämäärää. Tutustuimme kaupungin omalaatuiseen, hevosenkengän muotoiseen kanavaverkostoon ja koetimme samalla varoa hurjaa vauhtia kiitäviä, lukemattomia polkupyöräilijöitä, joilla on etuajo-oikeus myös jalankulkijoihin nähden. Eksyimme myös punaisten lyhtyjen alueelle, jossa näyteikkunat oli somistettu joulun kunniaksi. Samoilla kulmilla oli runsaasti "coffee shop"-kyltein varustettuja kuppiloita, joita tiesimme varoa opaskirjojen perusteella. Makea marihuanan tuoksu leijaili avoimista ovista kadulle asti.

Tuntien kävelyn jälkeen meille tuli nälkä, joten kokeilimme paikallista pikaruokaa, "vlaamse frites". Tuo tarkoittaa suurta annosta majoneesilla maustettuja ranskanperunoita. Pääkatu Damrakin varrella sijaitsevalla grillillä oli pitkä jono, mutta onneksi ruoka oli odottamisen arvoista.

VÄLI



Jatkoimme iltakävelyä Damrak-katua pitkin ja päädyimme pian Dam-aukiolle, jossa näimme valtavan joulukuusen, joka säihkyi kaikissa sateenkaaren väreissä. Joulukuusen vieressä sijaitsee kuninkaanlinna sekä kansallismonumentti, joka on pystytetty toisessa maailmansodassa kuolleiden hollantilaisten muistoksi. Dam-aukiolla on myös Amsterdamin ehkä kuuluisin tavaratalo, De Bijenkorf, jossa kiertelimme ihmettelemässä viisikerroksisen ostoskeskuksen vilinää. Ostimme lisää matkamuistoja, puukenkiä, tulppaaniaiheisen taulun ja käsinmaalattua sinivalkoista Delftin posliinia eri pikkuputiikeista Dam-aukion läheltä ja pistäydyimme myös Singel-kanavan varressa kelluvilla kukkamarkkinoilla. Sieltä olisi voinut melko edullisesti ostaa suuren tulppaanikimpun kotiinviemisiksi, mutta katsoimme järkevimmäksi tyytyä puutulppaaneihin. Heini täydensi nukkekokoelmaansa hankkimalla kansallispukuisen nuken.

VÄLI



Kierroksen jälkeen palasimme takaisin hotelliimme ja nukuimme sikeästi aamuun asti.



VÄLI



VÄLI

Hollantilaiset olivat Amsterdamissa vieraillessamme jo parhaan joulunsa juhlineet, sillä heidän perinteensä mukaisesti "Sinterklaas" eli St. Nicholas jakaa joululahjat kilteille lapsille jo joulukuun 5. päivänä. Joulupäivä (25.12.) on hollantilaisilla yleinen vapaapäivä, samoin 26.12., jolloin kaupat olisivat olleet kiinni. Meidän onneksemme matkustusajankohtamme (20.-22.12.) oli siis varsin sopiva.

Tiistaiaamu, 21.joulukuuta, valkeni sateisen utuisena, joten päätimme jättää suunnittelemamme tuulimyllyllä käymisen väliin. Sen sijaan menimme myöhäiselle aamiaiselle hotellimme ravintolaan, jonka ikkunoista oli upeat näkymät vanhaan satamaan. Hotellin aamiaiset olivat runsaita ja täyttäviä. Aamiaispöydässä kuulimme kielten iloisen sekoituksen ympärillämme.



VÄLI



Aamiaisen jälkeen lähdimme jälleen kaupungille. Sää oli poutaantunut, eikä vettä satanut koko päivänä. Tällä kertaa kohteenamme oli van Gogh-museo. Kävelymatkalla museoon valokuvasimme kertakäyttökamerallamme kanavia sekä siltoja.

VÄLI



VÄLI

Kävelimme Herengrachtin, Keizergrachtin ja Prinsengrachtin yli ('gracht' on hollantia ja tarkoittaa kanavaa). Ohitettuamme Rijksmuseumin (kansallismuseo) edessämme häämötti museoaukio; valtava vihreä ruohokenttä, johon oli jäädytetty pieni luistelurata ihmisten iloksi. Muualla Amsterdamissa emme jäätä nähneetkään.

VÄLI



VÄLI

Ruohokentän keskellä näkyi etsimämme kohde: van Gogh-museo. Päästyämme sisälle museoon tutustuimme ensiksi alakerran "L'Art Nouveau - La Maison Bing"-näyttelyyn. Mukana oli myös kiinalaista ja japanilaista taidetta. Taiteesta kiinnostuneille tiedoksi, että 1800-luvulla elänyt Siegfried Bing oli taidekauppias ja -keräilijä.



VÄLI



VÄLI

Van Gogh-museon yläkerroksissa on näytteillä maailman suurin kokoelma taiteen mestarin, Vincent van Goghin (1853-1890) parhaita töitä. Tämä oli taide-elämys vailla vertaa! Taiteesta nauttimistamme häiritsi hiukan tieto siitä, että näyttelyvieraiden joukossa liikkui todistettavasti myös taskuvarkaita. Tunnistimme taskuvarkaat siitä, että he käpälöivät vaivihkaa ihmisten taskuja, liikkuivat limsapullo kädessä, eivät olleet lainkaan kiinnostuneita taiteesta ja haisivat pahalle. Pidimme tiukasti kiinni omaisuudestamme ja kommentoimme suomeksi toisillemme rosvojen liikkeitä museossa. Lopulta eräs hiippareista kääntyi säikähtäneen näköisenä kannoillaan, kun huomasi meidän tulevan käytävällä vastaan. Olemmeko me niin pelottavia?

Vietimme van Gogh-museon aarteisiin tutustuen peräti kolme tuntia, jonka jälkeen piipahdimme myös museokaupassa. Sieltä löytyi matkamuistoksi mainio kopio van Goghin iiris-kukkia esittävästä taulusta.

Museovisiitin jälkeen lähdimme tutustumaan meille vielä tuntemattomiin kaupunginosiin. Ensimmäiseksi tutustuimme Vondelparkiin, joka on suurin ja vanhin puistoalue Amsterdamissa. Näin talvella Vondelpark oli tosin melko tyhjä, mutta kesällä paikka houkuttelee sankoin joukoin kaupunkilaisia eväsretkille. Pyysimme ranskalaisturisteja kuvaamaan meidät lammen rannalla.

VÄLI



VÄLI

Näimme patsaan, joka esittää Hollannin tunnetuinta kirjailijaa, Joost van Vondelia (1587-1679). Puisto on saanut nykyisen nimensä hänen mukaansa. Vondelparkista suuntasimme askeleemme kohti läheistä Vondel-kirkkoa.

VÄLI



VÄLI

Sieltä jatkoimme kohti Leidsepleiniä; aukiota, joka pursuilee elämää katukahviloineen ja taiteilijoineen.

VÄLI



Ostimme pullollisen Fantaa pikkukioskista, jätimme myyjän ihmettelemään suomalaisia eurokolikoita ja jatkoimme kävelyä Prinsengrachtia (Prinssi Vilhelmin kanavaa) seuraillen kohti Jordaania, suosittua boheemialuetta.

VÄLI



Kanavan varrella näimme paljon upeita kauppiastaloja, vanhoja makasiineja sekä asuntolaivoja. Amsterdamissa on tuhansia asuntolaivoja, joilla kaikilla on oma postiosoite ja sähkö. Erikoista oli myös se, että kaupunkilaisten ikkunoissa ei ollut verhoja, vaan asuntojen sisälle oli kadulta esteetön näköala!

Saavuimme Westerkerkin eli kauniin, korkeatornisen Länsikirkon luo. Westerkerk on rakennettu 1600-luvun alussa kaupungin varakkaille porvareille. Kirkon ulkopuolella sijaitsee Anne Frankin patsas. Aivan lähellä on Anne Frankin museo, joka kertoo tarinan juutalaistytöstä, joka vietti salaisessa piilopaikassaan vuosia natsivainojen aikaan. Amsterdam oli kaikkiaan viisi vuotta natsien miehittämä, vuodesta 1940 alkaen.



VÄLI



VÄLI

Huomasimme matkallamme, että vähemmistöihin suhtaudutaan Amsterdamissa yleensä sallivasti. Museossa olimme jo nähneet naiseksi pukeutuneen miehen. Keskustassa kulkiessamme törmäsimme myös "homomonumenttiin". Erikoinen monumentti on pystytetty toisen maailmansodan aikana vainottujen homojen muistoksi. Toisaalla vastaamme käveli hurjan näköisiä skinejäkin. Amsterdam on todellakin vastakohtien kaupunki.

Meille on jo muodostunut perinteeksi käydä syömässä jokaisessa matkakohteessamme tuttu ja turvallinen BigMac-hampurilaisateria McDonaldsilla, joten niin teimme myös Amsterdamissa. Pikaruokapaikka Dam-aukion lähettyvillä oli kolmikerroksinen ja aterioimme ylimmässä kerroksessa ihmisiä katsellen.



VÄLI



Vietyämme ostokset turvaan hotelliin jatkoimme illan tultua tutustumista keskusrautatieasemaan. Tämä vuodelta 1809 oleva uusgotiikkaa edustava asemarakennus lepää 8 687 puupylvään varassa ja hallitsee maisemaa IJsseljoen rannalla. Tarkoituksenamme oli hankkia hollantilaista gouda-juustoa kotiinviemisiksi, mutta keskusaseman kaupoissa sellaista myytiin vain muovirasioissa. Halusimme jotakin aidompaa, joten jatkoimme juustojahtia ja löysimmekin mainion juustokaupan Singel-kanavan läheltä, Haarlemmerstraatilta. Juustopuoti oli jo ehtinyt sulkea ovensa, joten katsoimme viisaimmaksi poiketa sinne aamulla ennen poislähtöä.

Jouduimme vaihtamaan hotellihuonetta, koska ensimmäisen huoneemme kylpyhuoneen viemäri alkoi tulvia. Valitimme asiasta vastaanottovirkailijalle, joka antoikin meidän vaihtaa huonetta. Uudessa huoneessa kylpyhuone oli edellistä siistimpi, oli laatoitus ja kaikki. Tosin ikkunoita oli uudessa huoneessa vain yksi, edellisen kahden sijaan. Sillä ei ollut suurta merkitystä, koska olimme koko päivän kestäneestä kävelystä niin uupuneita, että nukuimme kuin tukit aina aamuun asti.



VÄLI



VÄLI

Keskiviikkoaamu, 22. joulukuuta, valkeni Amsterdamissa kovin sateisena. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavaramme ja kirjauduimme ulos hotellista. Suuntasimme kohti edellisiltana löytynyttä, ainutlaatuista juustokauppaa, josta hankimme kaksi palaa hollantilaista gouda-juustoa ihastuttavalta myyjältä, joka antoi meille maistiaisviipaleet havaittuaan meidän olevan ensikertalaisia gouda-juuston ostajia. Valittavana oli kolmea eri kypsyyttä: vanhaa, keskivanhaa ja nuorta juustoa. Valitsimme keskimmäisen, joka osoittautuikin herkulliseksi.



VÄLI



Juustokaupan jälkeen siirryimme keskusasemalle, jossa ostimme junaliput, kohteenamme Schipholin lentokenttä. Junamatka sujui nyt jo totuttuun tapaan.

VÄLI



VÄLI

Lentoasemalla oli hyvät opasteet, joten eksymisen mahdollisuutta ei ollut. Turvatarkastukset olivat tiukat ja jonossa edellämme ollut mies joutui heittämään kenkänsäkin pois, kun hänet tutkittiin perinpohjin. Me saimme kulkea tarkastusporttien läpi vaivatta, olimme kai liian kiltin näköisiä ollaksemme terroristeja.

Ennen paluulennon lähtöä ehdimme vielä ostaa hollantilaista suklaata tuliaisiksi. Heini osti itselleen tuulimyllyjä esittävän T-paidan. Ostosten jälkeen odottelimme yli puoli tuntia odotettua pidempään lentomme lähtöä, joka oli viivästynyt jostakin syystä. Sakealla sumulla lienee ollut osuutta asiaan.



VÄLI



VÄLI

Paluulennolla lentoemännät kantoivat eteemme joulukinkkua ja perunasalaattia, sämpylää, mehua, kahvia, limsaa ja vielä kerran mehua ja lisää sämpylää. Tarjoilu toimi siis enemmän kuin mainiosti, vaikka Blue 1 on niin sanottu halpalentoyhtiö. Sää pysyi pilvisenä koko matkan Amsterdamista Helsinkiin, joten maan maisemia ei voinut ihailla; auringonlaskua pilvien yläpuolella kylläkin. Laskeutuminen Helsinkiin keskiviikkoiltana kello kuuden aikoihin oli elämysmatkailua sinänsä. Laskeuduimme keskelle Rafael-myrskyä (22.12.2004), joka katkaisi sähköt kymmeniltätuhansilta eteläsuomalaisilta juuri joulunpyhiksi. Myrskytuulet heiluttelivat konettamme todella hurjasti! Pääsimme kuin pääsimmekin onnellisesti maahan. Helpotuksen huojennus oli nähtävissä myös lentokapteenimme kasvoilta, kun näimme hänet koneesta poistuessamme.



VÄLI



VÄLI

Helsinki-Vantaan lentoasemalla meitä olivat vastassa Heinin sukulaiset Paavo, Leena ja Noora.

VÄLI



Yövyttyämme Leenan ja hänen perheensä luona lähdimme Paavon kyydillä seuraavana aamuna (to 23.12.) ajamaan kohti Itä-Suomea. Lumipyry oli edelleen melkoinen. Matkasta ei puuttunut jännitystä eikä vaarallisia tilanteita, sillä satuimme näkemään Imatran Prisman kohdalla hurjannäköisen nokkakolarin, jossa kaksi henkilöautoa törmäsi toisiinsa sillä voimalla, että ainakin kaksi ihmistä lensi ulos autoista kuutostielle ja jäi siihen makaamaan! Seurasimme tilannetta sen verran, että havaitsimme heidän pystyvän liikuttamaan kättään. Kolariautot menivät täysin lunastuskuntoon. Me pääsimme jatkamaan matkaamme turvallisesti kotiin saakka. Myöhemmin kuulimme, että kolarissa oli loukkaantunut kaikkiaan viisi ihmistä.

Matkamme oli ikimuistoinen, ja suosittelemme lämpimästi kaikille lukijoillemme Hollantia pieninä annoksina!

PS: Jouduimme hylkäämään kymmenkunta alivalottunutta valokuvaa, koska Fujifilm-kertakäyttökameran mielestä päivä olikin yö.

Lähteet:

Amsterdam. Visitors Guide 2004.

Fisher, Teresa 1997: CityPack Amsterdam. Matkaopas ja kaupunkikartta. Porvoo: WSOY.

Matkaopas-lehti 5/2004: "Hilpeä viikonloppu Amsterdamissa".

Hollanti-linkkejä:

Amsterdamin matkailusivut
Kätevät Amsterdam-sivut
Matkan lahjoittajan sivut
Lentoyhtiö Blue1
Schiphol-lentoaseman sivut
Van Gogh-museon sivut


Takaisin